Poissaolosi

Lehdet puista hiljalleen putoilee,
se pimeän syksyn tuloa uumoilee.
Linnut lähteneet, kun vielä vain voivat,
pian maassamme pakkasen henget ne soivat.

Kesä viilee, mutta välilläkin kuuma.
Taakse jäänyt on sen iloinen huuma.
Tuossa järvessä me yhdessä uimme,
mutta enää koskaan yhdessä emme.

Voimaton olo, kun eessä voimat suuret.
Elämältämme vei se pois multineen juuret.

Ei elämäämme enää saa kasvamaan,
niin petollinen on se jokin,
joka alkoi yhteyttämme sahaamaan.
Pian poikki se sen täysin saa,
jäljelle jää suru kalvamaan.

Tulee syksy, tulee talvi.
Lähdöstäsi jäi ikuinen arpi.
Tulee kevät, tulee kesä.
Yhä vain surua edessä.

Vuodet painavat voimalla ajan,
huomaan sua vain muistelevan.
Nuoruus vaihtunut vanhuuden kainaloon,
koskaan tottunut en sun poissaoloon.

Vielä hetki sitten olit täällä,
se kaikki oli aivan vasta.
Tarkoituksemme oli alkaa hankkiin lasta.
Se kaikki ei enää mahdollista.

Ei antanut meidän perhettä perustaa.
Ei auta kuin päivästä toiseen tihrustaa.
Ei kohtalon voima käy yhtään järkeen,
miks vei sut, vaikka olit mulle kaikkein tärkein.

Tulee syksy, tulee talvi.
Lähdöstäsi jäi ikuinen arpi.
Tulee kevät, tulee kesä.
Yhä vain surua edessä.

Vuodet painavat voimalla ajan,
huomaan sua vain muistelevan.
Nuoruus vaihtunut vanhuuden kainaloon,
koskaan tottunut en sun poissaoloon.

Lähdöstäsi on jo kulunut aikaa,
mitä ihanaa vielä oltaskaan yhdessä koettu.
Kaikki se vuosia mieltäni vaivaa.

Lapsemme olis jo isoiksi varttuneet.
Toivottavasti samallalailla rakastuneet.
Jälleen oltaisiin kuin rakastavaiset kaksin,
vaan kohtalo veti kaiken sen päälle rastin.

Kasvoiltani voi lukea vielä kaipuuden,
silmistäni näkee meidän rakkauden.
Sielustani näkee vain miehen murtuvan,
ilman sua ei mikään enää tunnu vaan.

Tulee syksy, tulee talvi.
Lähdöstäsi jäi ikuinen arpi.
Tulee kevät, tulee kesä.
Yhä vain surua edessä.

Vuodet painavat voimalla ajan,
huomaan sua vain muistelevan.
Nuoruus vaihtunut vanhuuden kainaloon,
koskaan tottunut en sun poissaoloon.

Eläkkeellä tiedä en mitä teen,
sua viereeni yhä odottelen.
Luokse tuon yhteisen järven kävelen,
muistan kuinka sua rannalla syleilen.
Kunpa saisin vielä tuntea kosketuksesi,
vaan kohtalo tyhjäksi tekee toivomukseni.

Rannalla yksin mä seisoa saan,
sisällä tuska tekee taikojaan.
Pettymys levittänyt kaapuaan,
mennyttä olin jo aikanaan.

Tulee syksy, tulee talvi.
Lähdöstäsi jäi ikuinen arpi.
Tulee kevät, tulee kesä.
Yhä vain surua edessä.

Vuodet painavat voimalla ajan,
huomaan sua vain muistelevan.
Nuoruus vaihtunut vanhuuden kainaloon,
koskaan tottunut en sun poissaoloon.


Aihepiiriin liittyvät muut sivustot:
@some_of_finland_official


25.2.2019 Some of Finland