Tuskan taival

Matka syvimpään sisimpään,
jätkä nää yhtään mihinkään.

Pimeetä, ankeeta, sysimustaa,
hirveetä, sakeeta, tosi tuskaa.

Mielessä pimeät sudet purevat.
Miehessä hirveät tulet kytevät.

Äänestän nukkuvaa, ei kokoomusta.
Nään, että hukkuvaa vei kokomusta.

Yksin tuska on tääl mun taival,
syksyn ruska on pääl kuin sammal.
Lepään juuttuneena lopuksi rauhassani,
eväät muuttuneena tomuksi haudassani.

Demoni toistuva ulos puskee,
leponi poistuva tulos succee.

En nää mit eteen vai taa,
meen mä sit veteen tai vaan.

Kulkea polkuu, surkee taito taistella.
Sulkea, torjuu, tarpeet vaitonaisella.

Kanna kaunaa mun tuskalle en kelle.
Anna rauhaa sun mustalle enkelille.

Yksin tuska on tääl mun taival,
syksyn ruska on pääl kuin sammal.
Lepään juuttuneena lopuksi rauhassani,
eväät muuttuneena tomuksi haudassani.

Läpi joka kerta harmaan kuin kiven.
Näki jopa Herra varmaan mun nimen.

Pääni kärsimysteni pinnalla soutaa,
ääni kärvistysteni hinnalla huutaa.

Turha sun hoippuvaa helppiä.
Kurja sun roikkuvaa jelppiä.

Katkee rankani koskaan alla paineeni.
Ratkee aikani joskaan lailla maineeni.

Sitku irti päästää tuskistani,
itkuvirsi säestää poistumistani.

Yksin tuska on tääl mun taival,
syksyn ruska on pääl kuin sammal.
Lepään juuttuneena lopuksi rauhassani,
eväät muuttuneena tomuksi haudassani.

2.2.2019 Some of Finland